Olen jo jonkin aikaa uhkaillut Peetua, että päätyy vielä isännälle kalakoiraksi , jos ei hommat rupee miellyttämään. Eilen kun olin töissä, he olivatkin sitten jo lähteneet harjottelemaan kalastusta. Alkuun pääsykin oli jo saavutus, kun Pee ei ole koskaan matkustanut pakettiauton etupenkillä, niin olivat hetken keskustelleet mennäänkö vai ei ...ja nostamalla mentiin. Kävely katiskan piilopaikalle oli ollut mukavaa , ja kun katiska oli löydetty, saalistakin oli. Peen tietysti oli pitänyt mennä tekemään ahvenien kanssa lähempää tuttavuutta ja voitte uskoa, että oli mukavan kurainen, kun lopulta kalat oli saatu talteen. Pääsee kuulemma silti vielä mukaan, kun oli suht kiltisti, eikä ollut syönyt saalista kuormasta.

Päätin sitten kuitenkin tänään lähteä tottistelemaan, kun Virpillekin sopi,  josko kalakoiraksi sitten vaikka eläkkeelle päästyään..

Mentiin Ulasooriin vaihtelun vuoksi. Seuraaminen oli kuulemma kehittynyt; menee joko tosi hyvin tai sitten ihan poikittain, mutta ei kulje koko aikaa vinossa. Se on positiivista. Seisomaankin jäi, kun pariin kertaan koitettiin, mutta istuminen oli jotain ihan uutta. Noudon palautus on kyllä HIDAS, mutta tuo tarpeeksi lähelle, vaikka ainahan voi palauttaa tiiviimmin....  ja mun mielestäni luoksetulokin on liian hidas.. .