Oho, kylläpäs onkin aikaa kulunut viimekerrasta....Kiitos Suvi  .

Koira-vauva-kuume on tasottunut, kun kerran haluan Peetun jälkeläisiä ja sillä siisti! Katellaan, mitä tuleman pitää.

Joulukin oli ja meni ja rauhallisissa merkeissä menikin. Huilattiin ja lähdettiin lenkille ja huilattiin ja lähettiin lenkille jne..Peetu raukka alkoi jo näyttää siltä, että kohta ajaa mut pois kotoa, että saa olla edes hetken rauhassa. Mamman selkä oli varmaan liimattu sohvaan ja käsi suklaarasiaan (vaikka en yleensä edes syö suklaata...), kun ei mitään saanut aikaiseksi.

onneks joulupukki toi Peetulle parit IHANAT vinkuvat karvalelut, niin sai edes niitä raahata ympäri taloa...ja ovat muuten ehjiä vieläkin.....Onneks pukki oli viisas ja oli ostanut "rauhallisen ääniset" vinkuvat, ettei ihan kokonaan mene hermo....

Tosin sitten syntymäpäivälahja-vinku ei olekkaan niin rauhallisen ääninen, mutta onneks Peetu ei tykkää siitä....ainoastaan pehmolelut kelpaa.

Joulupäivänä lähdettiin sentään "mummulaan" syömingeille ja turisemaan. Siellä on ollut kohta 8 kk aikuinen koiriintottunut kissa. Se on aina silti laitettu yläkertaan omiin oloihinsa, kun on Peetun kanssa menty sinne. En niinkään ole pelännyt, että kissa jotain tekisi, mutta toi Pee....No nyt sitten päätin, että katotaan miten käy, silläkin uhalla että oli pyhäpäivä ja eläinlääkäri varmasti hankalaa saada...siis tosi positiivisia ajatuksia etukäteen... Meen isä otti sitten Mirrin syliin ja Pee oli kyllä varmuudeksi hihnan päässä...nuuhkuttelivat sitten toisiaan nenät vastakkain ja Peellä ei noussut karvat pystyyn, häntä vaan vienosti heilui.... Sitten vaan rohkeasti Mirri lattialle , mutta kas...Peetu lähestyi tosi varovasti, aivan kuin kissa olisi jotain särkyvää kiinalaista posliinia, haisteli takapuolen ja mahan ja liikkui kuin hidastetussa filmissä. Jo tässä vaiheessa mamma meinas pyörtyä, kun olin kerennyt kuvitella jo kaikki mahdolliset kauhuskenaariot raadeltuista kissoista jne...

No päästin Peetun sitten irti ja ei välittänyt kissasta mitään. se itseasiassa oli kuin koko kissaa ei olisi olemassakaan. Ajatteli varmaan, että toi kummallisen hajuinen ja lihava otus häviää, jos sitä ei katso päin...

Kissa sai rauhassa liikkua ja Peetu keskittyi haistelemaan paikkoja joista kissa lähti pois, eikä itse kissaan. Salaa nurkantakaa näin kun nuhkuttelivat toisiaan nenät vastakkain, kun mamma ei ollut vieressä vahtimassa.

No tulipa turhaan aina raahattua Mirri-kissa raukka yksin yläkertaan maukumaan, no minkäs teet kun mamma on vainoharhainen otus ja uskoo aina kaikkea pahaa.

tässä vielä kännykällä otettu kuva

Joulupukki toi mammalle kameran ja toivoa sopii, että opin sitä joskus käyttämäänkin ja pääsen kuvauspuuhiin..vähän on yritetty treenata ja alla olevasta kuvasta näkee, mitä mieltä Peetu on mamman valokuvausopettelusta...Järjestelmäkamera se ei ole, mutta tollanen sarjakuvaustoiminto löytyy ja pitäis olla suhteellisen hyväkin..tiedä häntä sitten..jos vaikka ovat uskaltaneet huijata joulupukkia...ne kaupan sedät ja tädit vois joskus jättää jotain kertomattakin.....