Juu kyllä, kaivoin patukan autosta esiin ja pihatottista kehiin. Peetu katteli sekunnin, että onko tuo tosiaan se kauan kadoksissa ollut patukka ja ampaisi sitten pyytämättä suoraan sivulle ja niin hyvään asentoon, etten heti muista.  Kyllä sitten riittikin intoa ja seuraaminen oli suorastaan loistavaa, ei edistänyt, eikä ottanut väljyyttä ja käännökset oli niin tiiviitä, että pelotti. Taitaa olla hyväks pitää kunnon taukoja, joku raja sillä tauollakin olis tietenkin hyvä olla..Mutta kaikki onnistui loistavasti...joskin patukasta irrottaminen oli hieman hankalaa, mutta ei onneks liian hankalaa...

Pistipä sitten silmään jo aikaisemminkin kuvattu omena..nyt se on saanut karvoja..

Sitten lähdettiin vielä kattomaan Mirri-kissaa mummulaan ja tälläkertaa tutustuttiin vähän enemmän aluks, mutta sitten taas Peetulle oli ihan sama onko kissaa vai ei...

Nyt on lelut kerätty sohvalle

ja sitten taju pois

Vielä lupasin hieronnan Peetulle, kun näyttää tuo takapää olevan melkoisen kireänä, mutta katsotaan miten käy......