JEEE JAHUU, tänään se tapahtui...Peetu jäljesti ihan oikeasti nenä maassa ja kisajäljen mallisen, mutta ei ihan niin pitkää.   Ajateltiin piruuttaan Piken kanssa, että koitetaan-ja kuinkas kävikään..siis paras koskaan!!! JEEE kyllä siitä sittenkin jälkikoira tulee. Kyllä voi ihminen tulla onnistuneista treeneistä iloiseksi. Eilenkin meni ihan mukavasti melko pitkän kaarroksella ja torstainakin taidettiin olla, silloin kulki jäljen vieressä, mutta nappas kepit... Peetulle ei onneks tarvii opettaa mitenkään erityisesti noita keppejä bongaa ne sieltä muutenkin...onneks on ihan muuten vaan etsitty niitä metsästä.....

Olin mielessäni antanut Peelle aikaa kesäkuun loppuun asti.Eli olin päättäny lopettaa, jos ei mitään edistystä tapahdu. kai se sitten ajatteli, että näytetään nyt tolle mammalle, että kyllä mä tän homman osaan. Vaikka mä en kyllä yleensä luovuta, jos olen jotain päättänyt...eli en kai olis lopettanu, mutta kuitenkin.Sain intoa jatkaa ja se JK1 alkoi tuntua oikeesti mahdolliselta..