Mamman päähänpistosta johtuen lähdettin perjantai aamuna kohti Osloa.

Kahden tunnin unien jälkeen oli ihan pakko pistää pötkölleen hyttiin, varsinkin kun matka jatkui heti Tukholmasta kohti Osloa. 18.35 sitten startattiin ja ajatuksissa oli, että ollan perillä Oslossa jo varmaan 1 aikoihin....siis ajatuksissa oli...

Örebrossa oli pysähdyttävä kahvia tankkaamaan ja kauhukseni huomasin takapeilissä poliisiauton ja vaan yhtä vaan kaksi. Ensimmäisenä mietein mistä ajoin ja kuinka lujaa ja mitä se haluaa.Ei kun parkkiin ja poliisit parkkeras vastapäätä. Kun eivät heti hyökänneet otin peetun autosta ja ajattelin pissattaa, ja sitten se mies poliisi alkoi lähestyä...voi ei...huh sitten se vaan kysyikin että malinoishan sulla...mullakin on tuolla autossa....kivi putosi sydämeltä...se haluskin vaan kattoa koiraa..kovin ihmetteli, että onpas sillä paljon karvaa....sitten naispoliisikin lähestyi ja rupateltiin siinä tovi.peetu haisteli naispoliisin aseen ja kummasteli tyyppejä muutenkin.

Ja sitten takaisin tielle. Ajettiin n puolisen tuntia ja sitten se hyökkäs...nimittäin PIMEYS! Se oli niin pimeää, ettei niin pimeää voi edes olla. Ja tietenkin siihen lisäksi uusi asvaltti ja märkä tie ja ne pirun kaiteet siinä kaistojen välissä heijastimilla varustettuina ja toisella puolen niitä pirun tietyöstä varoittavia oransseja pömpeleitä...ja sitten vähän sumua ja mitä vielä...PIMEÄÄÄÄÄÄÄ!!!Aja siinä nyt sitten, kun ei nähnyt niin yhtään mitään. Epätoivo meinas iskeä kun joskus puol kolmen tai jotain korvilla päästiin lopulta Norjan rajalle. Kävästiin herättämässä tullimies varmuuden vuoksi ja sitten taas matkaan. Vaihdettiin kuskia, kun mulla oli isoja vaikeuksia jatkaa ajamistä, kun väsymys painoi ja en enää nähnyt mitään.

Lopulta laskeuduttin Osloon ja nimenomaan laskeuduttiin.Tultiin jonkun vuoren päältä ja kaupunki näytti aivan mahtavan kauniilta valojen loistessa. Se hetki korvas matkustuksen tuskan...kunnes...

Tuulilasiääni ei tykännyt siitä kun ei heti uskottu sitä ja sehän alkoi ajeluttaa meitä pitkin osloa...vaan ei löytynyt hotellia. paperikarttakin oli mukan, mutta eipä ollut apua siitäkään...paska kartta.Eipä ollut apua huoltoasemastakaan...eikä ohikulkijoista (jokunen jopa näkyi) kun on pimeä niin ei saa mitään kiintopisteitä, että joko tästä menttiin vai ei...sitten kun 6 kerran on samassa ympyrässä huomaa sen onneks lopulta...Enää en edes muista veikö se tuulilasiääni meidät lopulta perille vai törmättiinkö vahingossa hotelliin, mutta 04.00 vihdoin oltiin huoneessa.ihan vaan pikkusen hermot kireellä ja väsyneinä. ei siinä kuin 6.00 kello soimaan..että pääsee näyttelyyn.pelkona oli nimittäin, että  olisi yhtä hankalaa aamulla kuin yölläkin löytää jonnekin Oslossa. Vaan ei ollutkaan oltiin perillä jo varmaan ennen kahdeksaa, mutta ajateltiin sitten että saadaan mukava paikka...vaan ei saatu..joka ikisellä norjalaisella oli teltta ja ne oli pystytetty vieri viereen niin, ettei teltattomalle ollut paikaa...maahan oli vedetty kulkukäytävä nauhat ja jos siihen jäi kehäsihteeri hyökkäs ja ajoi poia..lopulta kuitenkin joku kolonen ilmeistyi kehän viereen ja parkkeerattiin siihen tilaakin oli ihan mukavasti, kunne ilmeisty yksi kappale venäläistä naista. Hän tunki mun reppuni yli ja pisti häkkinsä niin pieneen koloon, etten vieläkään käsitä, miten onnistui tunkemaan itsensä siihe. Eikä siinä vielä kaikki...pystytti sitten vielä trimmauspöydän ja haki siihen koiran ja alkoi leikellä...sarin kassi oli aivan täynnä karvoja kun täti leikkas ja leikkas ja kun lopetti haki toisen koiran ja leikkas lisää. Sitten tuli kuulutus, että kehän aloitus myöhästyy puoli tuntia! Se oli sitten elämäni pisin puolituntinen ja hermot oli tosi koetuksella.varsinkin kun ei ollut saanut edes aamukahvia ja näyttelypaikaltakaan ei suosiolla kahvia löytynyt... lopulta se kehä kuitenkin alkoi ja Sari pääsi sinne Peetun kanssa. Miriam piti vieläkin peetusta ja teki siitä ROP:in ja sa cacibibkin tuli, mutta sitten huomasin, että se Serti puuttuu....äkkiä kehäsihteerin luokse, että eikö me sitä saada, ja hän oli olettanut että ollaan jo Norjan valioita...onneks huomasin, että se mitä toivottiin saavamme puuttui ja saatiin se heti korjattua, ettei tarvinnut jälkeenpäin ihmetellä. Ilo oli kyllä melkoinen, kun sen lopulta ymmärsi että nyt peetu sitten on Norjan valio ja samalla Pohjoismaiden valio., Sitten oli pakko lähteä välillä pois, koska ryhmäkehät oli arvioitu alkavaksi 15.00. Piti vähän nukkua, mutta jäi kyllä nukkumatta.Oltiin takaisin kolmen aikoihin ja pyörähdettiin kehässä, josta tosin päästiin heti pois. Ja taas hotellille siiderit mukaan ja kuninkaan asumuksen edessä olevaan puistoon juomaan ne pois.Kaunista oli ja jos olisi ollut edes hiukan enemmän voimaa kropassa olisi voinut kävellä ja nauttia, mutta kun ei vaan jaksanut. Seuraavana ammuna onneks saatiin nukkua ja jopa syötyä aamupalaa, kun kehä oli pistetty alkavaksi klo 12.00. onneks huomasin, että 20 muutakin koiraa alkaa klo 12.00, niin ei lähdetty turhan aikaisin koska keli oli tosi lämmin.Aikaisin oltiin joka tapauksessa, koska kehän paikkaa siirrettiin ja tuomarille ilmeistyi joku rotu, jota ei aikataulussa ollut lainkaan, mutta lopulta pyörähdettiin kehässä ja se oli taatusti kaikkein nopein pyörähdys koskaan. Tuomaria ei kovin paljon kiinnostanut ei hampaat eikä liikkeet eikä mikään.Selkeästi piti enemmän kilpakumppanista ja Peetusta näin ollen PU2. Meillä onneks oli jo mitä haluttiin, joten ei harmitusta ilmassa ollenkaan. Sitten lähdin pokaalifriikkinä jonottamaan pokaaleja edelliseltä päivältä ja NE OLI LOPPU!!!!! saatiin 2 snapsilasia ja mä halusin pokaalin!! No ei voi mitään loppu mikä loppu. Sitten matkaan kohti Tukholmaa ja scandic Ariadnea.Tuulilasiääni vei toista kautta, joten ei jouduttu enää keskustaan...mutta tie mille se vei!!!Mutkia ylös ja mutkia alas ja kapea kuin mikäkin, mutta voi että oli kaunista,aivan mahtavan kaunista...sen minkä näin kun huusin ja puristin penkkiä rystyset valkoisena...en siis ajanut.....ja taas huusin.... Jos olisi ollut talvi, sitä tietä ei olisi yksinkertaisesti voinut ajaa, sellaisia nastoja ei renkaissa olekkaan että siinä olis pysynyt. Luojan kiitos on kesä ja silloin oli vielä valoisaa. Sari napsi autoja kuin hyttysiä ja olttiin tosi hyvässä aikataulussa, kunnes Tukholma oli jo ihan lähellä...ja sitten tietyö! En ole vielä koskaan ollut niin pitkässä jonossa, joka onneks mateli kokoajan eteenpäin...ei siinä sitten mennyt kuin ehkä puoli tuntia aikataulua hukkaan.Onneks! Sitten se pirun pimeys tuli taas ja missattiin yks käännös ja kas tunnelissa ja ihan muualla kuin piti olla...Sari onneks tiesi yhdessä kohtaa suunnan ja tuulilasiääni ohjas meidät lopulta pienen keskustakoukkauksen jälkeen hotelliin.Tais olla joskus 23-24.00 pintaan.Ja sitten taas aamulla 05.00 ylös ja laivalle ja kohti Turkua.Kyllä sitä ihminen kummasti jaksaa matkustella, mutta kun kotiin päästiin niin voin kertoa, että kyllä on kroppa väsynyt. Retki oli tosi onnistunut ja Sarille kiitos matkaseurasta ja Peetun esittämisestä ja kaikesta muustakin.

Nyt saa sitten retket riittää C.I.B C.I.E FIN S N Pohj MVA EE LV LT Balt MVA LTV-10 BH HK3 on saalistettu. Nyt lähdetään jälkimetsälle ja seuraava saalistus alkaa...