Aina sama juttu joka retken jälkeen.Peetu seuraa kuin varjo ja haluaa mukaan joka paikkaan.Vaikka kuinka yrittäis hiippailla, niin ei onnistu.Onneks nyt jo alkaa pikkuhiljaa helpottaa taas..malttaa jopa katsoa ensin mihin menen ja vasta sitten pompata ylös.

Pyhä tarkotus oli mennä viikonloppuna jälkimettään ja ottaa terävien kulmien treenausta...mutta toisin kävi. Taivaalta kun tuli lauantaina kaikkea mahdollista ja sunnuntai menikin sitten lenkkeillessä ja kyläillessä. mahtaako käydä niin, että toi valkonen töhnä on nyt tullut jäädäkseen ja voidaan unohtaa lumeton metsä....Olishan se kiva, ettei tota kuraa tarvitsisi siivoilla, mutta viimetalven hangetkaan ei kyllä mua jaksa innostaa....liika on liikaa..

Nyt olen luvannut itelleni ja Peetulle, että koko talvi treenataan ahkerasti tottista,josko sitten kisakaudella oltais heti iskussa. Pakko vaan sopia joku tietty päivä ja kellonaika, muuten käy niin, etten lähde tänään..menen huomenna jnejne  (vinks vinks Virpi).

Marraskuu on mammalle aina paha, mutta enää vähän päälle kuukausi ja päivät alkaa pidentyä