Tässä päivävä eräänä tulin töistä kotiin ja koska toinen auto oli poissa, jätin portin auki, koska tiesin, että kohta se toinenkin kotiutuu. Joskus tunnin päästä se sitten tuli ja päätettiin mennä Peetun kanssa myös ulos. Kotiutuja päättikin mennä heti sisälle ja Peetu meni tietenkin portaille kattelemaan, että mihin se nyt heti meni. Samassa kuulin nurkan takaa kummalisen kolahduksen.  Kurkkasin sitten äänen perään ja kas; isokokoinen rusakkohan se siinä, pomppi seinää vasten yrittäen päästä aidan yli. Ja Peetu siis muutaman metrin päässä rappusilla haluamassa sisälle...menin nopeasti avamaan sille oven ja tulin takaisin ulos katsomaan rusakkoa. Se raukka oli jäänyt pihaan ansaan ja yritti paniikissa raapia ja pureskella aitaa. Mamma meni sitten avaamaan sille portin ja sisäytyi, jotta sai rauhassa etsiä tiensä ulos. Jos Peetu ei olisi halunnut sisälle olisi varmasti alkanut melkoinen takaa- ajo pitkin pihaa.  Tosin pupu näytti pysyvän pinnalla ja Peetu taas olisi varmasti uponnut lumeen. Paistia ei olisi tullut sen takia, että Peetu olisi pupun tappanut, ei nimittäin tapa mitään pieniäkään eläviä, mutta olisi tainnut pupu raukka kuolla pelosta, kun ei olisi päässyt pois. Tälläkertaa ei siis paistia ja luulenpa, että jussikka kiertää meidän tontin vähänaikaa ainakin .

Nyt on päässyt käymään piha-koiralle näin

Mahtaakohan se enää ikinä nähdä päivänvaloa....

Tänään nautittiin sitten hienosta ulkoiluilmasta monta tuntia

ja välillä tietenkin pallon kanssa

ja välillä ilman