Tänään on tasan viikko siitä kun Jäpä muutti tänne meille. Nopea viikko on ollut ja kun vielä on 1 1/2 viikkoa kesälomaan, tuntuu, ettei millään ehdi tarpeeksi.

Tärkeät paikat on käyty katsastamassa; kuten Musti ja Mirri.. Sieltä lähti mukaan panta ja hihna, kun ei mulla enää missään ollut sopivan kokoisia. Luita otettiin kasa mukaan, kun tuntuu siltä, että hampaita pikkusen syyhyttää. Ehdein just sanoa jollekin, että mulla ei ole koskaan ollut koiraa, joka jemmailee luita pihaan ja kas mitä Jäpä tekee. Kun ei enää halunnut syödä, lähti kuljettamaan luuta kukkapenkkiin, enkä kyllä usko miten hätäsesti voi käydä luun piilottaminen, niin ettei sitä löydä kuin kaivuukohdan perusteella. No nyt niitä on sitten piilossa jossain jo kolme.

Tupalan ja Ulvilan koulutuskentillä on käyty tutustumassa ja hiukan tottistelemassa. Jälkiäkin on tehty muutamia ja ei kyllä Jäpän nenä nouse maasta. Kivaa kun sillä on pohjat tehty, niin en ehkä saa sitä pilattua. Kaikki ruuat Jäpä syö ulkona tottistelun merkeissä. melkeinpä luulen, että naapurit saattaa ihmetellä, kun 6 aikaan me ilmestytään pihalle ruokakupin kanssa, satoi tai paistoi.. Taidetaan nyt tehdä jälkiä lumen tuloon asti ja sitten talvella katsastetaan tota hakua.

Lähimetsässä on käyty haistelemassa ja vähän kauempanakin metsässä on jo lenkkeilty. Koiraranta oli Jäpälle oikein mieluinen, mutta ranta oli tosi pahassa kunnossa, yökkö-haissi-levää oli niin paljon, että ei ihan kunnolla päästy nauttimaan.onneks löytyi kohta mistä apinat pääsi mereenkin.

Tiistaina Jäpä oli työpäivän hoidossa, tällä kertaa kummisedällä. Ei ollut kuulemma aiheuttanut suurempia ikävyyksiä. Jukka oli lähtenyt kävelylle autonhakureisulle ja puolessa välissä oli Jäpän voimat ehtyneet. Oli pakko soittaa pakettiautokyyti. Jäpä oli niin kuin olisi aina matkustanut etupenkillä, joten ei hankaluuksia siinäkään.Tämä voi kuullostaa omituiselta, mutta en ole onnistunut saamaan Peetua pakettiautoon sitten millään ilveellä, kun vielä osaa vinkuroida, niin etten saa edes nostettua, niin olen luovuttanut.En nimittäin älynnyt tehdä sitä pentuna...aina oppii mitä kaikkea pitää muistaa.

Eilen ehdein kysyä, mitä kello on kun samalla hetkellä alkoi sota.Onneks se oli kuitenkin sorsastuksen aloitus. Joelle on sen verran lyhyt matka, että paukuttelu kuuluu tosi huvin. Jäpä juoksee pitkin pihaa siili (lelu) suussa ja Peetukaan ei ihan heti lähtenyt sisälle. Iltalennon aikaan Peetu sitten oli sisällä ja Jäpä touhusi pihalla omiaan.Se kyllä viihtyy pihalla vaikka koko päivän itsekseenkin.

Siilin ja Jäpän ensikohtaaminenkin on tapahtunut.Yritin vakoilla sitä illalla, mutta eihän niitä näe. Jäpä oli tietenkin yksin pihalla ja yhtäkkiä kuului haukkua. menin katsomaan ja siilihän se siellä tuolin alla.Jäpä tyytyi haukkumaan ja tuli pois kun kutsuttiin. Tänään sitten aamulla kohtasivat uudelleen...Siili oli onneks aidan takana. Huomasin vaan, että mitäs se Jäpä otti pompun metrin taaksepäin ja menin katsomaan. paksu-siilihän se siellä kerällä naksutteli. Uutta kohtaamista odotellessa...toivottavasti Jäpä ei keksi ottaa sitä suuhun...keksii taatusti, joe en ole kärppänä sen kanssa.

Peetu on vieläkin sitä mieltä, että Jäpä on ok. Tosin nyt on sentään jo muutaman kerran sanonut sille jotain. Aloin jo epäillä, että antaako roikkua itessään koko päivän, mutta ei onneks sentään. Jäpä tipahtaa kyllä siltä seisomalta selälleen. Kunnes meno taas jatkuu...

Huomenna taas työpäivä...mitähän ylläreitä täällä odottaa, kun kotiin pääsee....