Aamulla kun poikaset juoksentelivat pihalla, tuli Peetu yhtäkkiä sisälle ja tiesin heti, että Jäpä puuhaa jotain, mitä ei ehkä pitäisi. lähdin ulos ja näin sen juoksemassa pihan perällä.Tarkempi katsomus osoitti, että sillä on jotain suussa.Ensin katoin, että lehtiähän sillä, mutta kun pääsin lähemmäs,pojun ilme oli, että pakoon...arvasin, että jotain muuta pitää olla. Meni sitten maahan ja jäi odottamaan kun käskin ja kas sehän oli viherpeippo...... Sain sen vaihdettua leluun, eikä onneks päättänyt nielaista sitä. Vaihtoehdot ovat a) lentänyt ikkunaan ja Jäpä löysi, b) oli edellisenä päivänä näkemäni kipeänoloinen lintu, joka oli kuollut ja Jäpä löysi tai sitten se c) Jäpä nappas elävän...tätä vaihtoehtoa en halua uskoa....siispä päädyn vahtoehtoihin a tai b. Peetu on kyllä hyvä tuossa juoruamistehtävässä. Joka kerta kun on tullut sisään seisomaan mun viereeni ja Jäpä on ollut pihalla, on tapahtunut tai ollut tapahtumassa just jotain, mikä ei ole sallittua. Onneks on oma juorukello.

Tänään oli vuorossa vieraan tekemä jälki ja siinä oli myös kaarros. hiukan ihmetteli  ja kertaallen hukkas jäljen, mutta löysi sitten ja jatkoi matkaa. Jatketaan samaan malliin.

Juoksutin molemmat sitten väsyksiin pellolla, kun tuo ilma vaihteeks taas on niin komia. Jäpä sai vielä nami-pallon pyöriteltäväksi, mutta se on aivan liian helppo ja tyhjensikin sen sekunneissa, joten vaikeampaa on keksittävä.

Päädyinpä sitten tekemään sienipiirakka (oli muuten elämäni ensimmäinen) ajan kuluksi.Laitoin sen pöydälle jäähtymään. Molemmat koirulit nukkuivat aivan rauhassa.Menin laittamaan pyykkejä kaappiin ja KLOMPS kuului keittiöstä. Tiesin jo ennenkuin ehdein keittiöön mitä siellä on tapahtunut. Oikein, Jäppinen oli onnistunut kaappaamaan piirakan päältä aimo palasen sieni/jauheliha täytettä. Lautanen oli kiltisti pöydällä, mutta piirakkaa oli pitkin pöytää. Kyllä voi sitten olla nopeaa toimintaa, enkä edes tiedä mistä sen sai napattua.Näen silmissäni kuvan, että se hyppää ilmaan ja alastulomatkalla haukkaa täytettä naamariinsa. Se lautanen kun oli vielä ihan keskellä pöytää ja ei ole voinut hypätä niin nopeasti pöydälle ja alas. No nythän se tietysti kulkee kokoajan pöydän ympäri ja nuuskii, että oliskos siellä jotain... Ai niin, Peetu tuli vastaan jo eteisessä, kun olin menossa tarkistamaan tilannetta...