Eipä ole mali-pojalle sitten vieläkään ruoka maittanut. Kattelee kippoonsa ja sitten mua, että meinaatko, että syön ja sitten painelee ovelle, että eikös mentäis ulos.....Ruoka lähtee pois ja tarjotaan seuraavalla kertaa samaa.....jossain kohtaa sitten aina pari nappulaa sentään menee..

Vainis mamma on tietenkin kaivellut kaikki hampaat varmana siitä, että ne heiluu ja on just tippumassa, kopeloinut koko koiran läpi moneen kertaan, josko jotain löytyisi, ja varmuudeksi vielä mitannut kuumeenkin...38.8  ei siis hätää.( eipäs ole tullut aiemmin Peetulta mitattua ja olin varautunut taisteluun, mutta Peehän makas rauhassa paikallaan ja odotti, että mitäs nyt tälläkertaa tapahtuu)

Kas mamma, kun ei voi uskoa, että jossain on joku ihana narttu, joka vain odottaa, että koska se Peetu hänet löytää. Nenä on kyllä lenkillä niin tiukasti maassa, ja jokaisen ihanan pissapaikan, minkä vaan ehtii , pitää tarkistaa, ja silmät pyörii päässä ja kuola valuu suupielistä, että luulis kohta löytyvän..kenelle siinä nyt ruoka maittais, kun on ihan muuta mielessä.....Sitten kun päästään sisälle ollaan niiiiiin murhellisen ja surkean näköisiä, että pakkohan mamman on luulla, että kipeähän se on...juu on mutta lemmenkipeä....Huomenna ilkeä mamma sujautta johonkin herkkupalaan hieman kukka-tippoja...ja hihii....loppuu se venkoilu!