Tämä tarina ei liity mitenkään Peetuun :)

Mamma sai aamulla heti 8 jälkeen puhelinsoiton, että on löytynyt siili. Heti tuli hirvittävä tarve saada siili turvaan, mä kun sitten tykkään niistä ihan kamalasti. Ei kun autoon ja kohti pelastusoperaatiota.

ja siinä se köllötti hangella

pienet jäljet johti sen lepopaikkaan.Ei kun laatikkoon ja kohti toista siiliystävällistä paikkaa.Eli meille kotiin, isällä on siilien talvipesiä ja siellä oli tyhjää tilaa..

tuleva nukkumapaikka

Mutta kun iso-mötkö siili otettiin laatikosta ja käännettiin ympäri tarkistusta varten, kävi ilmi, että pelastus tuli valitettavasti liian myöhään tälle poloiselle

joku oli jo ehtinyt haukata siitä paloja ja peli oli menetetty.Hirveän surullista, mutta ainakin yritin. Siili-raukka oli kuulemma jo eilen ollut siellä, jos kohtalo olisi tarkottanut että se selviää, niin olisin saanut tiedon siitä jo eilen...Voi kun tulisi jo kunnolla kevät, niin näkisin onko meidän koti-siilit selvinny talven yli....

Peetun kanssa ollaan lähinnä lenkkeilty ja odotettu lumien sulamista. Muutaman kerran on käyty pikatottistelemassa lähellä olevan hallin pihassa, mutta tosi pikaisia pieniä käännöksiä ja lyhyitä seuraamispätkiä. Eli ihan ei toteutunut koko talven tiivis treenaus, mutta hyvinhän tässä vielä ennen kisakautta ehtii...kyllähän se osaa kunhan hiotaan vähän.

Ystävämme rotta-orava kävi muutama viikko sitten joka ikinen päivä, mutta kertaakaan en onnistunut sitä näkemään.Kerran jopa väijyin sitä koko illan ikkunasta ja silti se onnistui käymään niin, etten sitä nähnyt. Nyt ei ole yli viikkoon ilmestynyt uusia jälkiä...liekö muuttanut jonnekin.....

Mirri-kissaa ollan käyty morjestamassa ja näin paljon se jaksaa välittää Peetusta

kuvauksellinen kyllä on