Onhan se hyvä, että Jäppinen ei osaa kerjätä

siis ei OSANNUT!! Onneks on oppinu...ei kyllä multa kerjää, mistäköhän se johtuu...

Tänään lähti isännältä sadasosasekunnissa leipä pöydältä ja turpoomassa ollut ruoka heti kun selän käänsi....Luulenpa, että tuo eläin söisi itsensä halki, jos pääsis käsiin vaikka tohon ruokasaaviin...onhan siitä apua, että on ahne.....

Tottistelemassa käytiin torstaina Janikan kanssa, mutta se meni kyllä hiukan käsille, kun kentällä on ihmisiä, jotka pitää sitä koirien kusetuspaikkana ja sen lisäks ihmisiä, joilla ei pitäis olla koiraa ollenkaan... ei tarkempaa selitystä luvassa. Ei vaan voinut ottaa koiraa autosta, ennenkuin poistuivat kentältä ja se kesti........

Perjantaina menikin sitten paremmin (kiitos Virpi) kun oltiin toisella kentällä. Jäppinen seuraa mukavasti pieniä pätkiä lelulla, eikä sen isoja pätkiä vielä tarvii osatakkaan.Koitan nyt pitää huolen, että se paikka pysyy oikeassa kohdassa ja että on innoissaa. Tosin eipä sitä tarvii kauheesti innostaa... .

Jälkiä ollaan tehty joka päivä, paitsi eilen, kun mamma oli liian pahalla päällä, joten jätettiin väliin kaikki ja lenkkeiltiin vaan moneen kertaan. Olen tehnyt kierroksia ja kaarroksia pelolle ja tänään nurmikolle. Mukavasti menee vieläkin. 

 Vetäminen on onneks hiukan jo rauhottunut, paitsi jos nyt sattuu näkymään jotain mielenkiintoista edessä tai jos joku ihana koira on viimeviikolla kävellyt samassa kohtaa. Eli töitä vielä siinä asiassa. En muista oliko muiden kanssa samanlaista, mutta kai se on ollut.Jäppinen on vaan niin ison kokoinen, että se jotenkin tuntuu vaikeammalta...

Luulin, että siilit on jo hävinneet pihasta, mutta ei; nyt ne tulee keskellä kirkasta päivää, eikä ne pelkää mitään. Toistaiseks Jäppinen on onneks tyytynyt haukkumaan ja komentamaan niitä. Kai se ihmettelee sitä kamalaa käkätystä, mitä ne pitää. Siitä olen tyytyväinen, että saan sen kutsumalla pois. Eilen siili rouhi kuollutta lintua ja J:hän tietenkin komensi vieressä, mutta tuli sieltäkin pois... Kun siili sitten kipittää pitkin pihaa jäppinen kannoillaan on pakko ottaa hiukan jo kiinni, ettei sen nyt söis niitä..

Joskus se ei sitten taas näe ja haista mitään. Astui aivan valtavankokoisen sammakon päälle tuolla jättitassullaan, eikä huomannut yhtään mitään. voin kertoa, että nauroin ihan kippurassa,sammakko varmaan ajatteli, että mikä hitto se oli...ei siis kuollut, loikki vaan pois ja Jäppinen ei näe mitään...

Kauhulla odotan huomista päivää, kun loma on ohi ja "ihmistyöt" kutsuu. Nyt on päivisin touhuttu niin paljon ja kun se sitten loppuu, voi olla että Jäppinen keksii jotain omia puuhia...No se jää nähtäväksi huomenna...aamulla kunnon väsytyslenkille ja ruokaa vatsaan, niin jos edes hetken aikaa huilais..tai sitten voi olla edessä. Ja mammalla tiedossa