Uskottava se on. Ollaan nyt tottisteltu ahkerasti, tosin pihassa, mutta kuitenkin ja Peetu irrottaa patukasta.  Kerran ei meinannut suostua irrottamaan, mutta ei kestänyt kuin pari minuuttia ja luovutti heti. Jatketaan nyt ahkerasti, jos sitten kun lumet joskus sulaa, niin ei tulisi enää turhia treenikeskeytyksiä.

Tosin patsasta kun katsoo, niin ihan heti ei kyllä olla metsään menossa..

siellä se jossain...kerran jo pää näkyi, mutta poissa on taas...ja sitten vielä lumet katolta alas ja ei taatusti sula ennen juhannusta..

Lisäks ollaan Peetun kanssa huomattu kuinka helppoa on laihduttaa...vatsa täynnä nimittäin.

Mamman vaatteet kiristää kummasti ja tuntuu etten nyt onnistu edes Peetun jenkkakahvojen poistossa, vaikka sen nyt ei pitäis olla niin vaikeaa...Itelleni olen luvannut, että aprillipäivänä on hyvä alottaa, mutta katotaan miten käy, jos tota lunta vaan sataa ja sataa niinkuin esimerkiksi juuri nyt...