www.tmibegood.net/blogi/

Blogi muutta uuteen paikkaan...jota en osaa itse laittaa hehh, Virpi auttaa :). Vanha jää jonnekin uuden sivulle :)

Voi voi Jäpä raukkaa ei ole helppoa. Mummu inhoo, pappa inhoo ja kaiken pahin on, että tuo isäntä suorastaan vihaa sitä . Pahinta siinä on, että ei ole edes Jäpän vika. Jos antaa pienenä hyppiä päälleen kun makaa sohvalla on hirvittävän vaikeaa arvata, mitä se tekee nyt, kun on kasvanut isokokoiseksi...Mutta kun sen pitäisi tietää, että jos on kahvikuppi kädessä, niin silloin ei saa. Voi Prkele voiko joku jonka talossa on menossa neljäs mali, ihan oikeasti sanoa noin ääneen. Aikoo ampua sen haulikolla seuraavalla kerralla....voi olla että kohta ollaan karvakavereiden kanssa ihan keskenämme......Ai niin sitten sille on monta kertaa SANOTTU, ettei saa järsiä paikkoja...APUA!!MÄ SEKOON KOHTA! MISSÄ ON AIVOT!!!!  . No onneks mamma tykkää Jäpästä, niin on edes joku kaveri...

Huh, kun aika menee nopeasti ja varsinkin, kun taistelee tota pimeyttä vastaan ja yrittää ehtiä mahdollisimman paljon. No ens viikolla on pakko luovuttaa, kun kelloja siirretään.

Viime perjantaina oli lähtö kasvattajaleirille Uuraisiin. Tarkotus oli lähteä klo 14.00 Jäppisen kanssa, että saataisiin ajella valosalla. Siis oli tarkotus, mutta niinhän siinä kävi, että ennekuin kaikki varmasti oli mukana oli kello jo yli kolmen ja pimeää loppumatkaahan se tiesi. Ja sitten tuo ihana tuulilasi-ääni päätti antaa mulle tosi hyvän reitin. Tie muuttui hiekkatieksi ja olin jossain aivan keskellä metsää, ei asutusta ei valoja, pelkkiä kuoppia ja mutkia. Epätoivohan siinä jo oli lähellä, mutta kuin ihmeen kaupalla selvittiin perille, joskin kello oli jo paljon enemmän kuin piti...

Lauantaina päästiin sitten Jäppisen kanssa ensin jälkipellolle, joka oli mukava sonnipelto ja tietenkin satoi vettä.Olin ihan varma, että nyt ei kyllä makkarajälki kiinnosta, mutta yllättävän hyvin se meni. Hyvät vinkit sain ja en varmaan olisi älynnyt, että tein aivan liian lyhyitä askeleita. Ei sitä kyllä itekseen touhutessaan huomaa mitään.No onneks nyt tiedän.

TOinen jälki tehtiin kesantopellolle ja sekin meni mukavasti. Jäppinen jäljestää rauhallisesti askel kerrallaan ja melko tarkastikin. Pidenpiä mun pitää tehdä ja nyt kun sain vinkin possunsydän-jäljestä ei tule sitä makkaran kaameaa suolamäärääkään.

Syömisen jälkeen olikin sitten tottistelun vuoro ja myönnetään se on meillä jääny vähän liian vähäselle , mutta asia tulee korjaantumaan, koska haluan Jäpästä hyvän ja se ei itekseen tule.

Sitten olikin saunomisen ja tietokilpailun vuoro. Kivaa oli ja ihmiset oli mukavia ja olis ollut mukavaa turista enemmänkin, mutta koko viikon 5 tuntiset yöt alkaa kummasti painaa silmää kiinni noin saunan ja saunajuoman jälkeen.. Keväällä sitten enemmän...Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että leiri oli Jäpän eka kerta poissa kotoa vieraassa paikassa mamman kanssa. Se jaksoi taputella menemään melkoisen kauan ja koska se ei siellä häkissä ollut, niin oli pakko vahtia toisella silmällä, ettei syö mitään...No kun muistelen, niin ei se tainnut herkkua olla silloin aikoinaan Peetunkaan kanssa ja kuinka mukava matka-kaveri siitäkin lopulta tuli. Sitkeyttä vaan, NIIN KYLLÄ SIITÄ HYVÄ TULEE

Sunnuntaina päästiinkin sitten taas jäljelle, nut mukana oli aikuisia enemmän, joten mentiin metsään. Koskaan ei olla vielä oltu ja kun Jäpä älys korkeuserot, niin sekin meni hyvin...tosin tein taas turhan lyhyen, mutta jokatapauksessa. Imin itseeni kaiken mahdollisen tiedon ja aion ne myös jatkossa hyödyntää. Kiitos niistä Miialle.

Leikittin vielä syömisen jälkeen ja otettiin yhteiskuva kaikista paikalla oleista E-pennuista. Pistetään tänne kun se ilmestyy. Jäpä on melkoisesti suurempi kuin kaikki muut, tuli melkein jättimäinen olo, kun se leikki siskonsa kanssa...Tänään käytiin punnituksella ja 28 kiloahan se oli... eikä ollut syönytkään lähiaikoina. Vähän sillä on ylimääräistä, mutta sekin asia on jo hoidossa...

Jäpä oppi lopulta leirillä, että hihnassa on pakko tehdä joskus tarpeensa ja kaamea napsiminen ja hyppiminenkin on loppunut kuin seinään! Ihanaa!

Sitten oli aika lähteä tuulilasi-äänen kanssa kotiin ja 30km se taas vei harhaan ja suurin osa matkasta ajettiin pimeässä tihkusateessa ja sumussa. Olin melkein varma, ettei päästä ikinä kotiin ja kestihän se kauan, kun silmät painoi tonnin ja oli pakko pysähtyä usein.

Peetu oli nauttinut rauhaiselosta ja nukkunut ja nukkunut rauhallisesti, mutta heti kun päästiin pihaan oli jo takaluukun edessä, että onhan se siellä onhan...ja niin taas alkoi leikki...

Maanantaina oli sitten heti työpäivä ja kas Jäpä oli hoidellut eteisen muovimaton lattiasta...liikaa virtaa..no matto se vaan on, mutta taas kaduttaa, etten ole ajoissa opettanut häkkiin.En tiedä miks se on mulle niin muka vaikeaa opettaa, kun kukaan mun koirista ei ole sitä oppinut....tai ei ole opetettu...

Tänään siten katoin, että miltäs tuon Jäppisen silmät näyttää ja kas tulehtuneethan ne..oikea pahempi.Hirvittävällä tuurilla pääsin heti lääkäriin ja saatiin tipat, joten eiköhön se siitä. Jäpä kanssa on kyllä mukava olla lääkärissä, kun sitä ei paljon haittaa. Makuulle kylläkin tipahti kun lääkäri kurkkas silmään, mutta nousi sitten ja saatiin tutkittua.

Paljon muuta oli suunniteltu tälle päivälle, mutta päätin antaa silmien parantua ensin.

Sen verran se vaatii, että Jäppinen nukahtaa hetkeks. Ja siihen aikaan mahtuu agilitykisojen katsomoa, jälki ( melko pitkä) ja 4 koirakaverin kanssa metsälenkki ja vielä pienet loppupainit, kunnon satsi pöperöä, 2 maitotölkkiä palasiks ( 1cmX 1cm) pari satakunnan kansaa ja asuntopörssi, niillä nukuttiin tunti ja sitten pienet painit vielä peetunkin kanssa ja yks järjetön kuoppa keskelle pihaa..ai niin ja Ikean rotan kanssa myöskin painit ja hiukan tottista. Joskos noilla nyt sitten jo aamuun asti....toi asuntopörssi jäi kyllä vähän kesken ja kirkkosanomatkin odottaa vielä... .

Tänään tuli keksittyä uus juttu Jäppisen päänmenoksi....sain kyllä hiukan avustusta ajatukselle....siitä ehkä lisää myöhemmin..se riippuu kaikki Virpistä.Tai eihän nyt kaikki, mutta...hihiih

Eipä tullut miljoonia, joten kiirettä on pitänyt, kun taistelee pimeyden tuloa vastaan...häviölle jää kohta.

Jälkiä ollaan tehty pellolle  useita ja kyllähän se sujuu. Kohta pääsee leirille, niin saadaan varmasti hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen.

Virpin kanssa olttiin tottistelemassa ja hyviä vinkkejä tuli taas ja ennenkaikkea sain taas todeta, mitä sitä tulee sanottua ja tehtyä, kun sitä ei ite huomaa edes...Kyllä se vaan parempi on, että joku vahtii.

Jäpä on saavuttanut korkeudessa Peetun. Painoa oli viimeviikolla 24 ja risat...ja kasvupatit ei ole vielä hävinnyt...ei tartte varmasti pimeellä pelätä, kun on täyskasvunen. Enpä silti ole pelänny peetunkaan kanssa, mutta kuitenkin....ja se autontakaluukku saattaa käydä pieneks....

Jäpä menee edelleen sinne minne se haluaa ja ihan sama mitä on edessä, kun päättää mennä niin menee kans. Lämmittelin saunaa ja kannoin puusuulista puita samalla.Laitoin oven melkein kiinni huomio sanalla melkein...kun sitten vein niitä saunaan ja tulin takaisin, niin siellähän se Jäpä kauhean puukasan päällä suulissa pomppimassa ja kivaahan se oli... ja täytyyhän siinä pois tullessa ottaa pari halkoa mukaan ihan vaan sen takia, että niitä on kiva kuljetella pitkin pihaa...ja kyllä mamma niitä sitten keräilee...

Keittiön nurkassa on Jäppisen raivopahvilaatikot ja kun se päätti, että mä menen tästä ympäri enkä kierrä, niin eihän siinä kuin pahvilaatikoiden päälle sukellus ja kas..pääseehän siitä..eteisen pöydällä pitää käydä seisomassa, jos ei väliovi aukea ja pääse heti sisälle...nukkumaan kun menee kaatuu suorilta jaloilta kyljelleen, eikä se nyt haittaa, jos hiukan kopisee jalat ja pää johonkin..sohvalla käännetään kylkeä, mutta ei ole huomannut, että on kasvanut ja mäiskähdyshän siitä aina seuraa..valuu kyllä alas melko mukavasti...grillin päälle pitää nostaa etutassut ja kas piru sehän kaatuu ja sieltä tulee jotain mustia juttuja...ihan hyvää sekin, jos vaan mamma ei ottais pois....pihakalusteitten päällä pitää seisoa...veneen päällä pitää seisoa...joka paikassa pitää olla. Kumma kyllä tuohon Peetun kivelle ei mene, vaikka aivan helposti pääsis sinne. Kävi siellä kerran heti kun meille muutti ja sen alastulon kanssa oli vähän hankaluuksia...johtuisko siitä vai onkohan Peetu tehnyt kivenvaltauksen ja Jäppinen katsoo parhaaksi antaa olla...odotellaan mitä tuleman pitää.. 

Mun on pakko voittaa lotossa lauantaina 10 miljoonaa, että mulla olis tarpeeks aikaa saada tuo Jäpä väsyneeks. Tänään on oltu 4 kertaa lenkillä + jäljellä ja olen silti vielä ollut "ihmistöissä" ja vasta nyt se rauhottu. On se kumma jos ei hanuri pienene tällä lenkkimäärällä..

Joskos joku vois sitten joskus 7 vuoden kuluttua, kun alan miettiä taas uutta pentua, muistuttaa kuinka paljon niillä on virtaa.. Sen kun aina unohtaa... Kamalaa se tietenkin olis, jos se vaan nukkuis, mutta kun nukkuis edes JOSKUS. Tosin viimeyönä ei herättänyt ollenkaan ja sain huilia rauhassa puol 7:ään!

Jäpä on myös sitä mieltä, että mamma antaa liian vähän ruokaa...tänään on mennyt sisuksiin ainakinja  enkä ihmettelis vaikka olis menny myös.Ja kuka tietää vaikka vielä jaja

Ei ollut pissaa eikä pahoja vauriota. Jotain pientä kuitenkin

näyttää pahemmalta kuin on ja tota samaa kohtaa on rouhittu vuodesta 1999. Peitetty aina välillä, mutta jostain kumman syystä nuo kaikki koirulit on löytänyt saman kohdan. Tapetin on kyllä jäppinen hoidellut ihan itse

no saanpahan joskus uutta....tai sitten ei kannata....kun näin viaton eläin asuu talossa

Kävin sitten äkkiä vessassa ennen metsälenkkiä..

.

Onhan se hyvä, että Jäppinen ei osaa kerjätä

siis ei OSANNUT!! Onneks on oppinu...ei kyllä multa kerjää, mistäköhän se johtuu...

Tänään lähti isännältä sadasosasekunnissa leipä pöydältä ja turpoomassa ollut ruoka heti kun selän käänsi....Luulenpa, että tuo eläin söisi itsensä halki, jos pääsis käsiin vaikka tohon ruokasaaviin...onhan siitä apua, että on ahne.....

Tottistelemassa käytiin torstaina Janikan kanssa, mutta se meni kyllä hiukan käsille, kun kentällä on ihmisiä, jotka pitää sitä koirien kusetuspaikkana ja sen lisäks ihmisiä, joilla ei pitäis olla koiraa ollenkaan... ei tarkempaa selitystä luvassa. Ei vaan voinut ottaa koiraa autosta, ennenkuin poistuivat kentältä ja se kesti........

Perjantaina menikin sitten paremmin (kiitos Virpi) kun oltiin toisella kentällä. Jäppinen seuraa mukavasti pieniä pätkiä lelulla, eikä sen isoja pätkiä vielä tarvii osatakkaan.Koitan nyt pitää huolen, että se paikka pysyy oikeassa kohdassa ja että on innoissaa. Tosin eipä sitä tarvii kauheesti innostaa... .

Jälkiä ollaan tehty joka päivä, paitsi eilen, kun mamma oli liian pahalla päällä, joten jätettiin väliin kaikki ja lenkkeiltiin vaan moneen kertaan. Olen tehnyt kierroksia ja kaarroksia pelolle ja tänään nurmikolle. Mukavasti menee vieläkin. 

 Vetäminen on onneks hiukan jo rauhottunut, paitsi jos nyt sattuu näkymään jotain mielenkiintoista edessä tai jos joku ihana koira on viimeviikolla kävellyt samassa kohtaa. Eli töitä vielä siinä asiassa. En muista oliko muiden kanssa samanlaista, mutta kai se on ollut.Jäppinen on vaan niin ison kokoinen, että se jotenkin tuntuu vaikeammalta...

Luulin, että siilit on jo hävinneet pihasta, mutta ei; nyt ne tulee keskellä kirkasta päivää, eikä ne pelkää mitään. Toistaiseks Jäppinen on onneks tyytynyt haukkumaan ja komentamaan niitä. Kai se ihmettelee sitä kamalaa käkätystä, mitä ne pitää. Siitä olen tyytyväinen, että saan sen kutsumalla pois. Eilen siili rouhi kuollutta lintua ja J:hän tietenkin komensi vieressä, mutta tuli sieltäkin pois... Kun siili sitten kipittää pitkin pihaa jäppinen kannoillaan on pakko ottaa hiukan jo kiinni, ettei sen nyt söis niitä..

Joskus se ei sitten taas näe ja haista mitään. Astui aivan valtavankokoisen sammakon päälle tuolla jättitassullaan, eikä huomannut yhtään mitään. voin kertoa, että nauroin ihan kippurassa,sammakko varmaan ajatteli, että mikä hitto se oli...ei siis kuollut, loikki vaan pois ja Jäppinen ei näe mitään...

Kauhulla odotan huomista päivää, kun loma on ohi ja "ihmistyöt" kutsuu. Nyt on päivisin touhuttu niin paljon ja kun se sitten loppuu, voi olla että Jäppinen keksii jotain omia puuhia...No se jää nähtäväksi huomenna...aamulla kunnon väsytyslenkille ja ruokaa vatsaan, niin jos edes hetken aikaa huilais..tai sitten voi olla edessä. Ja mammalla tiedossa

Tyhmä blondi teki eilen jäpälle jäljen. Tein kaarroksia ja idiootti vastatuuleen! No otti tietenkin hajun kaarroksesta mikä tuli takaisinpäin...eli ketuiks meni. Alunperinkin piti tehdä vaan yks kaarre, mutta ahneus iski...Tein sitten toisen yhdellä kaarteella ja se onnistui.

Tänään tein taas, mutta sen verran viisastuin, että en enää tehnyt vastatuuleen ja kas se onnistui melko hyvin. Harjoteltavaa kyllä vielä on, mutta kyllä siitä hyvä tulee.

Linnun löytymisen jälkeen jäpä on alkanut viihtyä lintulaudan lähettyvillä...ikkunasta kuvattua..

tässä se haisee

meniko puuhun..

puun taakse..

puun eteen..

no otan sitten ainakin auringonkukan, jos ei lintua ole..

..

juuret se haluaa..

ja tietenkin kuoppa pitää tehdä..

Illansuussa lähdin vielä väsyttämään Jäpää metsään ja kas siellähän olikin tuttuja ja jäpä pääsi juoksemaan 6 koiran kanssa. Se puhuu onneks tosi hyvin koiraa ja ei ollut mitään ongelmia. Janikan porokoira-nuorukaisesta löysikin sitten sopivan juoksentelukaverin...väsytys onnistui siis paremmin kuin uskalsin toivoa...maaruun ruokaa ja kas tipahtihan se lopulta...

Huomenna taas jälkeilemään ja tottistelemaan vaikka satais äkeitä...onneks sade loppuu sunnuntaina ,kuin myös loma ja alkaa poutainen jakso....